Rastafar- niittisormus

Koulutyöksi saimme tehtävän suunnitella ja toteuttaa sormus, jossa käyttäisimme materiaaleina muutakin kuin jalometalleja. Sormuksen kiinnittämistekniikaksi annettiin niittaustekniikka.

Itse lähdin suunnittelemaan sormusta joka koostuisi hopeasta ja akryylistä, eli värillisestä muovista. En ollut työstänyt akryyliä korumerkityksissä tätä tehtävää ennen, joten tässä vaiheessa akryylin työstäminen vielä kiinnosti minua.
Tulisin huomaamaan, että akryylin kanssa työskentely olisikin astetta haastavampaa.

Esityskuva suunnittelemastani somruksesta.
Piirsin kaksi, jotta sormuksen näkisi joka puolelta.

Ensin sahasin hopealevystä päällys- ja välikappaleet. Tämä sujui helposti tottunein ottein. Seuraavaksi siirryin sahaamaan akryyliä. Opettaja neuvoi käyttämään erilaista sahan terää akryylin sahausta varten.

Tämä terä oli kierretty spiraalille niin, että hampaat osoittivat joka suuntaan. Sahaaminen tällä terällä oli hieman haastavampaa, sillä spiraalilla olevat hampaat vetivät terää hiukan minne sattuu, joten suoran viivan saatika sitten ympyrän kehän sahaus oli haasteellista. Sahasin niin, että jätin ekstramateriaalia ääriviivojen ylle, jotta voisin sitten hiomalla korjailla rajoja.

Tosin, hiominenkaan ei sujunut ihan odotetusti. Koitin liimata kaikki kappaleet väliaikaisesti yhteen, jotta voisin työstää niitä yhtenä kappaleena, saaden niille mahdollisimaan hyvän symmetrian.
Tämä ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla, sillä kappaleet eivät pysyneet yhdessä. Liima liukui akryylin sileällä pinnalla.

Huomattuani tämän ongelman, päätin porata jokaiseen kappaleeseen niittausreiät, joihin pistäisin väliaikaisesti messinkilankaa, jotta palat pysyisivät paikoillaan. Tämä tekniikka toimi, ja pääsin toistasieksi kunnolla työstämään sormusta.

Hioin palasia, jonka jälkeen oli tarkoitus kiilloittaa hopeakappaleet. Tässä kohtaan ajattelin säästäväni aikaa jättämällä hopeakappaleet akryylien väliin ja kiillottamalla koko sormusta.
Huomasin virheeni.

Kiilloitus alkakoon!!!

Kiillottaessa hopeakappaleet kyllä kiillottuivat, mutta kiillottamisen lämpö sai myös akryylien pinnat sulamaan. Huomasin tämän työstäessäni sormuksen "kasvoja", harjumaisia muotoja sormuksen taulussa.

"Aaltoileva" pinta sormuksen taulussa.

Akryylin pinta jäi muistuttamaan aaltoilevaa vettä, joka kyllä näytti ihan mielyttävältä pintakäsittelyltä, joten annoin sen olla. Kiillotin loput sormuksesta varovaisemmin.

Sormusta sovittamassa. Hyvä on!

Lopputulos oli hankaluuksiin nähden hyvä, tosin tämä koko projekti tuntui kyllä enimmäkseen kantapään kautta oppimiselta.

Lopputulos!