Tilaustyö: Kreikkalaista kuviota

Hyvä ystäväni tilasi äidillensä lahjaksi riipuksen. Työn teemana olisi kreikkalaisuus. Työhön myös kuuluisi kaiverrus. Aika vapaat kädet sain työn toteutukseen, tosin aikataulu oli (jota nyt en muista :D)

Lähdin siis tutkimaan kreikkalaista arkkitehtuuria ja taidetta, jos saisin siitä inspiraatiota. Aikakaudeksi valitsin tietenkin antiikin Kreikan, sillä se olisi vahvin tunnistettava ilme korulle.

Pian sainkin aikaseksi jo luonnoksia joissa ilmeni, kuinka jatkuvat koristekuviot olisi vaikea pitää jatkuvana, mikäli koru olisi kulmikas. Ratkaisin tämän samalla kun mietin kaiverruksen sijaintia. Keksin siis tehdä korusta "spinner"-tyyppisen, pyörivän mallin.

Luonnos: hopealevyrengas, joka pyörisi esteettä riipuslenkissä kiinni.

Kun luonnos oli kelpuutettu asiakkaalla, pääsin aloittamaan työn teon.
Ensin, sahasin hopealevystä pyöreän kappaleen. Sitten sahasin siihen sisäkehän, jonka jälkeen vielä viilasin sen täysin pyöreäksi. Seuraavaksi käytin tekemääni kappaletta mittana, jonka avulla piirsin hopealevylle saman kokoisen kappaleen. Tähän päälle sitten piirsin vielä kuvioinnin niin, että siitä tulisi tasajakoinen ja hyvän näköinen.

Alkumitoitukset.

Lopullinen kuvio.

Ulkopuolen sahaus.

Sisäpuolen sahaus

 Sahattuani kappaleen, sovittelin sen vielä takalevyn päälle. Juottamisen aikana piti olla vain varovainen ettei menisi liikaa juotetta. Lopputuloksena tuli hyvä juotos, joka ei jättänyt reikiä.

Tzäzäm!!!

Juottamisen jälkeen tarkistin että kuvion ja takalevyn reunat täsmäisivät. Tämä tapahtui viilalla ja filssipaperilla. Tässä välissä myös kiillotin koristekuviopinnan, sillä myöhemmin sen kiillottaminen vaikeutuisi, kun riipuslenkki olisi tiellä.

Kiillotettu, BÄÄM!

Kiillotuksen jälkeen mietin myös pohjan puolen kaiverrusta, ja että mille pinnoitteelle sen tekisin.
Päädyinkin mattaamaan sen pinnan teräsneuloilla, jonka jälkeen työssäoppimispaikan seppä auttoi minua kaivertaman halutun kreikkalais-tekstin siihen.

Lopputuloksena mystisen kaunis kaiverrus.

 Seuraavaksi Aloin tekemään riipuslenkkiä. Tämä ei ollut ihan tavanomainen riipuslenkki, sillä usein riipuslenkit olivat pyöreitä, ja tämän pitäisi olla kulmikas. Kulmikkuus sopisi sekä tämän korun estetiikkaan, sekä auttaisi korun toiminnallisuudessa. Pinta joka olisi kosketuksissa korun kehän kanssa, tulisi olla pyöristetty. Tämän sain toteutettua saranaviilalla, eli litteällä viilalla jonka reuna on ainoa hampainen osa. Sovittelussa meni jonkun aikaa.

nyt näyttäisi sopivalta.

 Sovittelun jälkeen juotin riipuslenkin kiinni. Tähän vielä liitin pienemmän pyöreän lenkin ketjun kiinnitystä varten. Pyöreä lenkki estäisi ketjun turhan kulumisen, sekä antaisi ketjulle liikkumisen vapautta.

pyöreä lenkki liitettynä

Pyöreä lenkki kiinnityttyi hyvin, joten seuraavaksi olisi edessä kiillotus. Kiillotus sujui hyvin. Päätimme asiakkaan kanssa kiillotuksen lisäksi kemiallisesti tummentaa koristekuvion välit Blitzillä.

Blitz krieg.

Turhien Blitzien pois pyyhkimisen ja ketjun kiinnityksen jälkeen, koru oli valmis. Kuulemma oli hyvin arvostettu, ja vieläkin useasti käytössä oleva koru.

Tässä lopputulokset.

Tsätsäzigädäm!!!

Kukka kädessä: verijaspis-sormus

Tästä projektsista ei ole paljoa kerrottavaa. Sen kuitenkin kerron, että kyseessä on valamalla toteutettu manttelisormus, jonka tauluun on istutettu pyöröhiottu-verijaspis kivi. Inspiraationa toimi omat tatuointini.

Veistetty vahaversio.

 Valaminen onnistui virheittä. Ainoa asia mitä en tullut ajatelleeksi oli se, että sormus laajenee hieman valun aikana, joten sormuksen sisäkehä, joka oli jo valmiiksi hyvin jämpti, oli nyt turhan tiukka. Ei se kuitenkaan viilaamasta estänyt, ja parin viilan työnnön jälkeen oli tilanne korjattu.
Sitten vain kivi kiinni.

Kivi istutettuna.

Istuttaminenkin sujui helposti, ja kiven reunan yli jäi hyvin vähän materiaalia, mutta juuri sopivasti kaiken kaikkiaan.

Kopputulos, tosin kauan jo ollut käytössä...

Opinnäytetyö: Uni

Aloitimme luokan kanssa opinnäytetöiden suunnittelun, aiheena uni. Aihe oli tietenkin laaja, jottei lopputuloksena olisi kaikilla saman näköistä työtä.

Itse koin laajuuden myös haastavana, sillä laajasta aiheesta oli vaikea saada kiinni. Kehittelin jo pari ajatusta mielessäni, mutta en tyytynyt niihin.
Näistä ensimmäinen työ olisi ollut öljylamppu. Työ olisi ollut toteutus-mahdollinen ja olisin saanut sen arvion mukaan helpostikin valmiiksi aikataulun mukaan, mutta aiheeseen liittyvä tarina työn takana ei mielyttänyt. Koin sen liian löyhäksi, kun kyseessä "yövalo" ja lampunhenki/unelmointi/toiveiden täyttymistä.

Toinen olisi ollut parranajosetti, sisältäen veitsen, partavaahtokupin sekä vaahtosudin. Tämä työ olisi vienyt enemmän aikaa, mutta olisi periaatteessa myös ollut mahdollinen. Tässäkään ei aiheeseen sitova tarina ollut mielestäni tarpeeksi hyvä. Parranajo on toki asia mitä miehet tekevät aina aamulla unen jälkeen, ja Sweeney Todd-elokuva on tarina unelmasta jossa koston välineenä on partaveitsi, mutta tarkempaa tarinaa en itse saanut aikaiseksi tälle työlle.
Niimpä hylkäsin sen ja aloitin alusta.

Sain aiheesta kiinni vihdoin, kun kuuntelin autoa ajaessani accapellaryhmä Club for Fiven version Tapio Rautavaaran kappaleesta, "Sininen uni". Tajusin että unilaulut ovat hyvin vanha kulttuuripiirre, ja että minulla olisi kokemuksesta jo tietoa kuinka tehdä hopeasta soitin. Hopeinen soitin olisi sidonnainen uni-aiheeseen unilaulujen ja uni-aiheisten koristelujen kautta.
Seuraavaksi pitäisi päättää koristelu, sen tyyli, ja kuinka sitoa se aiheeseen. Halusin tuoda esille myös valitsemani kappaleen kevyen tunteen, sen eleganssin. Jotenkin melodia muistutti minua kiekuroista, kaarista, pehmeistä kuvioista ja väreistä. Mieleeni juolahti taidesuuntaus Art Nouveau.

Art Nouveaun eleganssi, pehmeys ja naishahmot sopisivat tämän uniaiheisen työn koristeiksi täydellisesti. Kappaleen rauhallinen tahti ja pehmeät sävelet sopisivat hyvin Art Nouveaun edustamiin luonnonmuotoihin ja väreihin. Tosin hopeaa en itse haluaisi pahemmin "väritellä" emaleilla, mutta päätin kiinnittää yhteen yksityiskohtaan huomiota.
Kappaleessa mainittu kultainen sinilintu, saisi olla läsnä koristelussa, nukkuvan naishahmon kämmenellä lepäävänä. Tämän ajattelin kullata ja siivet kylmäemaloida sinisiksi. Muuten teos saisi olla hopeaa.

Luonnosteluvaiheessa koin hankaluuksia, sillä art nouveau oli minulle aika uusi tyylisuuntaus. Olin ollut tietoinen siitä kauan, mutta vasta lähiaikoina olen itse yrittänyt piirtää kyseisen tyylisuuntauksen mukaisesti. Kolme päivää koulussa luonnostellen, enkä ollut kovinkaan tyytyväinen lopputuloksiin. Ne olivat toki suuntaa antavia, mutta lopputulos silti hyvin hakusessa. Onneksi äitini päätti viedä minut matkalle Prahaan. Pakkasin mukaan luonnosvihonkin.



Praha on kaupunki jossa Art Nouveauta näki kaikkialla. Alphonse Mucha, yksi tunnetuimmista Art Nouveaun edustajista ja sen kehittäjistä, on yksi suurmiista Prahan kultturellisista vetonauloista. Käytyäni Mucha museossa, jäin erääseen Pariisi/Art Nouveau-teemaiseen kahvilaan luonnostelemaan.

Sytytin sikarin ja tilasin lasin absinttia. Avasin vihon. Otin esiin kynän ja kumin.
Absinttilasin ja kahden tunnin jälkeen, oli lopullinen luonnos valmis. Olin tyytyväinen. Totesin, että ilmapiirillä on suuri vaikutus työskentelyni laatuun. Myös kahvilan Art Nouveau-henkinen sisustus, pehmeä ranskalainen lounge-jazz, ja sikarin hitaasti leijailevat savukiekurat vaikuttivat lopputulokseen. Ankan koiven syötyäni totesin itselleni, että näin tehokkaan työskentelyn jälkeen voisin palata rauhallisin mielin koululle aloittamaan varsinaisen työn.

___________________________________________________________________________

Takaisin kouluun päästyäni, rupesin hommiin. Ensiksi kävin hakemassa valuvahaa, josta leikkasin vannesahalla itselleni sopivan palan.

Seuraavaksi, siirsin luonnoksen ääriviivat vahalle, pistelemällä luonnoksen (kopion) läpi kaiverrusvälineen piikillä, kunnes piikeistä näki linjat. Sitten lähdin veistämään ääriviivoja pitkin linjaukset, joiden mukaan sahaisin hahmon aihion irti vahakappaleesta.

Vahakappaleen irrottua, aloin muodostamaan hahmon eri pintakerroksia, tuoden esiin kolmiulottuvuuden. Tämä oli ehkä työläin vaihe koko projektissa, sillä vahan veistely ja muokkaaminen oli hidasta ja tarkkaa puuhaa. Näkemyksen siirtäminen mielestä vahalle oli vaikeata myös senkin takia, kun täytyi hahmottaa miltä lopputulos näyttäisi, vaikkei ollut edes puoltakaan esille veistänyt. 

Ensiksi tein vyötärön ja lantion linjausta. Tärkeintä oli saada kehon kääntymispiste näkyviin.

Sitten muodostin reidet ja sääret, muistaen jättää materiaalia kangasta varten.

Hiukset jätin loppuvaiheeseen, sillä tasojen muodostelun loppuvaiheilla vasta näin, kuinka ohuet hiustasot tulisivat olemaan.

Viimeiseksi veistin käden jossa unien sinilintu lepäisi. Tajusin tässä vaiheessa leikanneeni liikaa vahaa pois käden päästä, joten jouduin sulattamaan vahaa ja lisäämään sitä käden päähän.

Lisäsin myös materiaalia oikean rinnan päälle, jotta saisin muodostettua niistä tarpeeksi kolmiulotteiset.

Kasvotkin piti kohottaa pinnasta ylemmäs, jotta olisi varaa kaivertaa niitä tarkemmin. Tämä osoittautui haastavammaksi. Lopputulos oli kelpuutettava, sillä aikatauluni oli pahasti myöhässä tässä vaiheessa

Lopuksi kevensin veistosta sisäpuolelta, kaivertaen sitä mahdollisimman ontoksi. Minua pelotti että kaiverran sen puhki, varsinkin kun opettaja painosti ohentamaan materiaalia millin tarkkuuteen. Lopputuloksena 20g painava vahaveistos oheni 16,7g.

3,3g muutos on aika iso ottaen huomioon kuinka kevyttä vaha kuitenkin on.

Saatuani vahan mieluisaan malliin, taoin sitä vielä liekillä jotta se silottuisi. Sovitellessani sitä okariinan pintaan, otin siitä vielä pari gramman kymmenystä pois. Mutta tajusin että minun olisi lisättävä siihen vahaa jotta saisin sen myötäilemään okariinan kantta paremmin. Tämän jälkeen vahaveistos painoikin lähemmäs 18g.

Otin valmiin vahaveistoksen ja kiinnitin sen valmistamaani valupuuhun. Hetkellinen jännittäminen, kun tajusin, etten ollut yhtään huomioinut koulun valuastioiden korkeutta suhteessa vahaveistokseni korkeutta. Onneksi uudelleen sovittelun jälkeen veistos mahtui juuri ja juuri.

Muistin punnita valumuotin kumijalan, mutten muistanut punnita sitä valupuun kera. Siinä sitten kipsin jo kovettuessa opettajani totesi tämän unohtuneen seikan. Ärsyttävä hutilointi, joka asettaa koko valun (entistä) riskialttiimmaksi. Yritin muistaa paljonko veistos painoi, ja sitten että kuinka paljon olin siihen vahaa lisännyt. Sen lisäksi vielä pitäisi keksiä paljonko valupuun runko ja kanavat painoivat. Lopputuloksena arvioin tarvitsevani 250g hopeaa valua varten.

Lähdin koululta epävarmuuden tunne painaen ajatuksiani. Stressin määrä alkoi häiritä nyt entistä enemmän. 

________________________________________________________________________________

Seuraavan päivän aikana juottelin rungon pohjakappaleeseen sisärakenteen. Tämän kyseisen työvaiheen kanssa taistelin puolet päivästä, sillä juotettuani aina uuden sisärakenteen, yritin lyhentää sitä sopivaksi. Lopputulos oli aina liian lyhyt.

Tämä työtuloksen heikentyminen johtunee stressistä. Onneksi puolilta päivin sain ryhdistäydyttyä työskentelyni tason niin, että onnistuin tekemään sisärakenteen. Onnistuin jopa sovittamaan vastakappaleet yhteen

Päivän päättyessä ja iltapajan alkaessa, olin saanut aikaan yllättävän paljon ottaen huomioon kuinka paljon minulla meni asioita vikaan. Olin saanut rungon kummatkin puoliskot viimeisteltyä, pohjan sisärakenteen juotettua sekä sovitettua ja vielä vastakappaleet juotettua kiinni. Näyttäisi siltä että saisinkin tämän päivän aikana paljon edistystä.

Kello neljän paikkeilla alettiin lämmittämään ja sulattamaan hopeaa valua varten. Unohdin tietenkin hakea kyseisen hopean. Kanslia oli mennyt kiinni jo kello kolmelta, joten ei ollut mitään mahdollisuutta hakea materiaalia suoraan koululta. Minulla oli kyllä pakissani jonkun veran hopeaa hukkapaloina, muttei kyllä sitä koko summaa mitä valuun kaivattiin. Oli minulla levynä tarpeeksi hopeaa, mutta en raaskinut sitä käyttää.

Onneksi iltapajaa pitävä opettaja, Kuikka (Pekka Koponen), keksi vaihtaa hänen hukka-hopeansa minun levyyni, jotta saataisiin tarvittava summa kasaan

Aseteltuani hukka-hopeat sulatusastiaan, laitoimme ahjon päälle. Hetken odottelun jälkeen, oli hopea sulana ja valmis kaadettavaksi.

_____________________________________________________________________________

Kaatohetkenä olivat kädet vakaana, kun ohjasin sulatusastian nokan valumuotin reunalle. Kipsi vaikutti olevan ehjä, alipainekone toimi kunnolla, eikä ongelmia näyttänyt olevan. Hopea katosi kauhasta kipsiin. Jos tämä valu epäonnistuisi, ei minulla olisi mitään mahdollisuutta enää korjata tilannetta. Ja sitten se tapahtui.

Hetkinen. Hopea katosi kauhasta kokonaan kipsiin, siis ihan kokonaan. Siinä missä pitäisi olla suuri tappi sulaa hopeaa, oli ammottava aukko, jonka pohjalla paistoi punainen piste.

Tämä vaikuttaa todella pahasti siltä, että opinnäytetyöni saattoi juuri epäonnistua kokonaan.

Myös Kuikka, joka oli ollut avustamassa, oli nyt sanaton. Jännitimme, tai pikemminkin kauhistelimme siinä sen hetken, kun hopea jäähtyisi ja kovettuisi.

Minun miettiessäni kuinka voisin mahdollisesti pelastaa vielä tilannetta tai että miten kertoisin tästä luokanvalvojalleni, oli Kuikka ottanut pihdeillä valun ja ryhtynyt jäähdyttämään sitä vedellä.

Hän antoi minunkin jäähdyttää kipsiä vesiämpärissä.

Jännitys/kauhistus lankesi, kun näimme jonkin mustan muodostuksen kipsin seassa. Kaivoimme sen esiin, ja kuinka ollakaan, oli valu onnistunut! Seuraavat kaksi tuntia oli täynnä hermostunutta naurua, innostuksen hyppelyitä ja suurta hymyä.

Siinä samalla käsien vielä täristessä, putsasin valun kipsistä painepesurilla.

Vielä seuraavanakin päivänä naureskelin hermostuneesti välillä, muistellen eilistä painajaismaista hetkeä, kun tuijotin valukanavan tyhjää aukkoa, ja sieltä pohjalta punainen ”hopeasilmä” tuijotti takaisin. ’

Siistin hahmoa, irrottaen valukanavat sahaamalla, poistaen muhkuroita ja kuplia palloporakoneella, keventäen reunoja sekä hahmoa kokonaisuudessaan sisäpuolelta ja vahvistaen yksityiskohtia.

Sitten hahmo oli valmis kiinnitystä varten.

Tässä vaiheessa siirryin takaisin rungon pariin sen verran, että tein sormireiät kanteen ja ”ikkunan” pohjaan. Ikkunaksi kutsuttu reikä siis toimii okariinassa ilman halkojana, antaen okariinalle resonointikyvyn, eli soinnin. Itse virittäminen tapahtuisi myöhemmin (sillä jo ikkunan virittely vei puolet päivästä).

Tämän jälkeen työstin kansipuolen lopulliseen kuntoon. Viilasin kaikki kuopat pois, sitten mutakuopassa kävin läpi koko kannen, kunnes viilan jälkiä ei enää ollut. Vielä kiillotusta rättilaikalla, ja pinta oli valmis.

Sitten valmistauduin juottamaan.

Tässä vaiheessa opponenttini Mikko Pyykkönen auttoi minua suuresti, avustamalla minua hahmon kiinnittämisessä okariinaan pintilangalla. Toki hän on avustanut minua jo tätä ennenkin suuresti, kuvaamalla projektia juuri dokumentointia varten.

Kun hahmo oli saatu kiinni okariinaan pintilangalla, oli aika juottaa.

Juottaminen onnistui ihan hyvin. Parissa kohtaa juote hieman karkaili, mutta muuten onnistuin ilman suurempia ongelmia.

Okariinan jäähdyttyä, ryhdyin siistimään karanneita juotteita pois okariinan kannesta. Päivän päättyessä okariinan kansi oli puhdas.

 Seuraavana päivänä oli edessä kiillotus ja hopeointi. Olin jättänyt okariinan pohjan vielä viilapinnaksi, joten menin seuraavaksi mutakuoppaan poistamaan viilan jälkiä. Puoleen päivään mennessä olin saanut siistittyä, pohjan mutakuopassa, jonka jälkeen siirtyisin kiillottamaan sen rättilaikalla. Lopputulos ei ensimmäisellä kerralla miellyttänyt, joten filssasin koko pohjan uusiksi, antaen tällä kertaa erityishuomiota peilauksiin. Toisen rättilaikkakierroksen jälkeen olin tyytyväinen.

Hopeointia varten pyysin Hannun apua. Hän ensiksi neuvoi minua miten keitetään okariinaa ammoniakkivedessä, jotta kaikki epäpuhtaudet poistuisivat.

Parin keitoskierroksen jälkeen siirryimme hopeoimaan.

Hopeoinnin aikana meillä oli lähinnä ongelma sähkön virran kanssa, sillä ohut lanka jolla okariina oli asetettu syanidialtaaseen, oli huono johtamaan virtaa. Hopeointi pinta kyllä onnistui vaikka veikin enemmän aikaa kuin normaalisti.

Keittelin vielä okariinaa tämän jälkeen puhtaassa vedessä, huuhdellakseni mahdolliset syanidijäämät okariinan sisältä. Lopputuloksen sai esiin Wenolilla ja kiillotus rätillä. Hienoa tuli.

_________________________________________________________________________________

Kiillotuksen ja hopeoinnin jälkeen oli aika kullata unien sinilintu koristehahmon kämmeneltä. Esivalmistelin kullattavan alueen rajaamalla sen kynsilakalla, jottei kultausneste olisi muiden kuin kullattavan alueen pintojen kanssa kontaktissa. Hetken päästä lakka oli kuivunut, ja pääsin aloittamaan kultauksen

Tein kultauksen niin, että pistin diodin päähän pumpulia. Toisen diodin sijoitin okariinan pillin päähän. Joka kerta kun pumpuli osui okariinaan, se täydensi sähkökierron, näin laukaisten kullan siirtymisen kultausnesteessä pumpulin kautta okariinan koristehahmon pintaan. Varovaisen työskentelyn jälkeen, kultaus oli valmis. Lopputulos oli virheetön.

Lopuksi vielä kiillotin kullatut alueet kiillotusterällä painellen. Lintu kiilsi.

Seuraavaksi olisin värjännyt linnun siivet ja pyrstön koloriitilla. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä koululla ei ollut tarvittavia materiaaleja silloin. Täytyi siis luopua tästä suunnitelmasta. Voi olla että värjään siivet myöhemmin.

_________________________________________________________________________________ 

Värin puuttuessa minun oli jatkettava eteenpäin. Patinoin koristehahmon vielä blitzillä, jotta pintojen syvyyserot korostuisivat. Yritin välttää blitzin leviämistä okariinan pinnalle, jottei se värjäisi hankalasti kiillotettavia alueita vahingossakaan. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan blitzi karkasi pinnalle asti kolmessa kohdassa. Onneksi sen saikin irti yllättävän helposti Wenolilla ja kiillotusrätillä.

_________________________________________________________________________________

Hopeinen okariina, joka on kiillotettu pohjasta, osittain kannesta, mattapinnoitettu läheltä koristehahmoa ja jonka kohokohtana on kullattu pieni lintu. Koriste hahmo, rauhallisesti nukkuva nainen, on kiedottu sensuellisti lakanaan, joka myötäilee tämän kehoa. Lakana itsessään käyttäytyy kuin vesi, tuoden rauhallisten kaarien muodot esille peilauksin ja varjostuksin. Patina varjostaa myös hiuksia, tuoden kaarevat ja vesimäiset muodonliikkeet esille. Kultainen lintu naisen kämmenellä on unien sinilintu, laulussa mainittuna.

Kaiken kaikkiaan työ edustaa Tapio Rautavaaran tekemän, Club for Five- accapellaryhmän tulkitseman, Sininen uni- kappaleen rauhallisuutta ja lempeyttä.

videokooste opinnäytetyöstä

Videokooste joka on tehty huumoria käyttäen.

Koirat-rannekoru

Tämän koulutehtävän annon sisältö ohjeisti tekemään yksiosaisen rannekorun. Tein kaksi kappaletta, yhden koveran ohuemmasta materiaalista, ja yhden suoran paksummasta materiaalista.

Kumpaankin rannekoruun tein koira-aiheisen kuvioinnin. Kuviointi on saanut innoituksensa Filippiinien heimotatuoinneista. Kuvion tekoon käytin foto-etchaus tekniikkaa.

Ensiksi piirsin kuvion, jonka jälkeen se tulostettiin käänteisenä piirtoheitinkalvolle. Seuraavaksi tarkistin tussilla kuvion niin, ettei siinä olisis "reikiä" mustien alueiden siällä. Siinä samalla leikkasin hopealevystä sopivat kappaleet kumpaakin rannekorua varten.

Hopealevyjen päälle laitettin valoherkkää lakkaa, jonka jälkeen levyt kuivattiin n. 50-60 asteen välillä. hopeakappaleet kuljetettiin koko tämän ajan laatiokn sisällä, jottei lakka pääsisi herkistymään työtilojen valoista.

Kun lakat olivat kuivuneet, vietiin hopealevyt pimeähuoneeseen valotettaviksi. Tämä tapahtui siten, että levyjen päälle painettiin lasilevy, jonka päälle asetettiin piirtoheitin kalvolle monistettu kuvio. Kuvion mustat osuudet suojaisivat lakkaa, kun taas paljaat kohdat päästivät lakan herkistymään. Herkistetty lakka lähtikin pois kun pesimme hopealevyt lipeänesteessä.

Harmaat osuudet ovat paljasta hopeapintaa.

tämän jälkeen hopea upotettaisiin fluorivetyhappoon. Happo syövyttäisi paljaita pintoja, täten syövyttäen kuvion paikoilleen. Hetken syövyttelyn jälkeen kuviot olivat selvästi erotettavissa muusta pinnasta.

Seuraavaksi muotoilin levynrannekorun muotoiseksi erinäisten sepän muotorautojen ja nyrkkien päällä. Päätin vielä kuvioida pinnan takomalla, muodostaen kauniin kimaltelevan takopinnan.

Takopinnalla viimeistelty, muotoon laitettu.

Muotoilun ja loppukiillotuksen välissä kokeilin vielä kemiaillisesti patinoida korun, Blitzillä. Lopputuloksena koirat tummenivat, vaikka kevyeiden ja laajojen kuvioiden ansiosta ne tuskin pysyisivät niin tummina loppukiillotuksen jälkeen.

Ja lopputulos yllätti minut positiivisesti, sillä koirat olivat kuitenkin jonkin asteen tummennuksen peitossa. Tämä naisten malli vastaavasta koirakorusta meni eräälle tutulleni, joka on ollut hyvin vaikuttavassa roolissa elämässäni. Kiitos.

Lopputulos kaikessa loistossaan.

Pikari

Koulutehtäväksi annettin ohjeet pikarin suunnitteluun ja toteutukseen. Halusin tehdä pitkävartisella jalalla varustetun pikarin, jonka liitoksissa olisi koristesarjat.

Itse valmistaminen tapahtui muotoilemalla pyöreästä hopealevypalasta kuppi. Tämä saatiin aikaseksi supistamalla levyn reunoja kunnes ne kohosivat, muodostaen kupin reunat. sitten kupin reunat tasoitettiin leikkaamalla ja viilaamalla, jonka jälkeen se kiillotettiin.

jalan osat muodostettiin myös supistamalla ja putkea vetämällä. Putken vetäminen tapahtui niin, että aluksi leikattiin pitkä nelikulmio hopealevyä, joka taitettiin alustavasti pyöreäksi. Sitten se vedettiin putkiraudan läpi vetopenkin avulla niin, että reunat painuivat enemmän yhteen. Kun reunat kohtasivat tarpeeksi tiiviisti, oli aka juottaa keskisauma umpeen.

Lopuksi jalan kappaleet kasattiin yhtenäiseksi jalaksi, ja viimeiseksi kuppi keskitettiin ja juotettiin kiinni jalkaan. Lopputulos kiillotettiin, ja niin pikarista tuli valmis.

Pikari ja manttelisormus, taustalla Lahti.