Hurjan pirtin puukko

Rautapajalla tuli myös tehtyä akan puukkoja. Harjoitukseksi tein tämän työn, ja käytännöllisyys taisi siirtyä kotiaskareista uhrin listimiseen vasaran iskusta.

Kahva toteutettiin venyttämällä rautaa. Rauta taas venytettiin takomalla sitä kasaan, muotoillen sitä hiukan neliöraudan malliseksi. Kun teräosuudelle oli muodostettua ruotoa se viisi nyrkin mittaa, voitiin aloittaa kahvan muotoilu.

ensin taivutin ruotoon pisteen, josta kahvan etupuoli muodostuisi. ennen kuin taoin kahvan kokonaan kasaan, kuumensin taitteesta alaspäin niin, että taitteesta ylijäävä ruoto hehkui. sen jälkeen iskin ruodon hehkuvana ruuvipenkkiin, ja lähdin kiertämään, täten tuoden kuviota kahvan etupuoleen. Nämä kuviot parantavat myös puukon pitoa.

Kahvan ja terän juureen muotoilin vielä ruodon päästä koukkumaisen spiraalin niin, ettei käsi puukolla pistäessä liukuisi kahvalta terälle. Sitten oli terän muotoilun aika.

Itse yritin aluksi hillitä terän kokoa niin, että kyseessä olisi vielä puukko, mutta tämä kyseinen veitsi venähtikin kyynärvarren pituiseksi "Pistäjäksi". Minkäs sitä luonteelensa mahtaa. Lopputuloksena eri käytännöllä varustettu, mutta erittäin käytänöllinen, akan puukko.

Opettajakin mainitsi, ettei tuon veitsen omaavan akan kanssa kannata liikaa ääntä korottaa.

Kärjen terotusta vailla valmis.

Rautainen ruusu

Vähän vaihtelua hopeahommiin toi pajajakso, jonka aikana teimme koulun rautaseppien tiloissa rautaisia ruusuja.

Rautaruusun teko oli yllättävän helppoa. Tai näin ensin ajattelin. Teknisesti työn toteutus oli hyvin yksinkertaista: täytyy vain lämmittää rautaa, taivuttaa terälehtiä pihdeillä ja vasaroilla, tiiviisti keskelle ja löyhemmin kehän ulkopuolelle. Pienempien yksityiskohtien teko oli kuitenkin arveltua haastavampaa.

Terälehtien kärkiä oli tarkoitus taivuttaa ulospäin, niin kuin oikeissakin ruusuissa, mutta terälehden kärkien lämmittäminen oli vaikeampaa. Luokkalaisillani oli vaikeuksia, osalla terälehtien kärjet jopa sulivat. Itselläni suli yksi lehden kärki hieman, niin että se sitten "rypistyi", mutta onneksi ei niin pahasti kuitenkaan.

Varren neliötangon päätin vääntää kierteile, ensin vastapäivään, sitten pätkä suoraa, jonka jälkeen myötäpäivään. kuvio meni niin että vasta-väli-myötä-väli-vasta-väli-myötä-väli. varren tyhjän pään teroitin vielä takomalla ja hiomalla niin, että ruusun voi siitä sitten maahan tökkäistä.

Lopputulos ainakin mielytti itseäni. Näin ensimmäiseksi rautaruusuksi. Tein vielä toisenkin niin, että nyt koirani haudalla on kaksi mustaksi lakattua rautaruusua.

Pääkallo-kauppa

Luokkalaiseni teki kasan hopeasta valettuja linnunpääkalloja, joista tietysti kiinnostuin heti nähtyäni. Jo siinä vaiheessa, kun luokkalaiseni oli valmistamassa valupuuta, kysäisin että jos olisi mahdollista saada pari kappaletta niistä kalloista. Lupasin myös maksaa niistä. Luokkalaiseni hyväksyi tarjouksen, tosin ei vielä osannut sanoa hintaa kyseisille kalloille.

Valettu valupuu täynnä linnun kalloja.

Kun kallot olivat vihdoin valettuina hopeasta, muistutin luokkalaistani tästä kyseisestä diilistä. Mainitsin vielä vaihtoehdoksi seuraavaa vaihtokauppaa: viisi linnun kalloa yhtä ketun kalloa vastaan. Luokkalaiseni tarttui tähän jälkimmäiseen diiliin.
Siispä luovuin itse nylkemästä ja keittämästä ketunkallostani ja sain tilalle viisi kappaletta hopeisia linnun kalloja.

Viisi kalloa, istui laudalla.
 Silipati seilaa, silipati seilaa.
Hienohopea on gretzattu pois.

Luokkalaiseni vielä hapotti ja gretsasi kallot valmiiksi. Tämän jälkeen hän leikkasi viisi kalloa irti valupuustaan ja antoi ne minulle. Viilattuani valukanavien tyngät irti kalloista filssasin viilan jäljet pois.  Sen jälkeen juotin lenkit kalloihin kaulaan ripustusta varten.

Vasemmalla hapotettu kallo lenkillä, oikealla gretzattu kallo ilman lenkkiä.

 Kun kaikki kallot oli rengastettu, laitoin ne kiinni toisiinsa rautalangalla ja heitin kiillotusmyllyyn puoleksi tunniksi. Lopputuloksena oli kiiltävä pinta johon oli jäänyt kuitenkin valuvaiheesta tulleet yksilökohtaiset pintakuviot.

Kiillotuksen jälkeen, kiinnitin kaikki viisi linnunkalloa mustaan naruun helmien sekaan. Olin tyytyväinen lopputulokseen.





Valmiit kallot kaulalla. Kaksi viidestä kallosta myyty.

Myös yksi ystävistäni ihastui kaulakoruuni heti sen nähtyään. Hän halusi ostaa yhden kalloista lahjaksi muusikolle kenen kanssa hän oli saanut opiskella musiikki-alaa. Kyseinen artisti on Mariska.

Sain ystävältäni kuvan siitä, kun hän antoi Mariskalle korun.
Lahjan saaja näyttää tyytyväiseltä.

Totoro-riipus

Kaverini oli katsellut töitäni ja päättänyt kysyä, vosinko toteuttaa hänen koruideansa. Koruidea oli oikeastaan lahjaidea hänen äidillensä. Sovimme kahvittelut, joiden aikana olimme kävimme läpi hänen ideaansa tarkemmin.

Idea oli siis tehdä Totoro-aiheinen riipus, ja siihen korvakorut. Riipuksen hahmona ei tulisi olla kuitenkaan itse Totoro, vaan hänen seuraajista toiseksi suurin. Suunnittelimme pikaisesti korua sen verran, että ratkaisimme miten hahmo tulisi asetella ketjuun kiinni. Loput piirtämiset ja piirrosten toteuttamiset jäisivät minun käsiini.

Piirsin hahmon etuprofiilina, ja suunnittelin juottaa sille kiiltävän mahan, ja silmät ja nenän. Tummentaisin pohjimmaisen hopealaatan niin että maha ja silmät paistaisivat kirkkaasti suhteessa kehoon.

Riipuksen kanssa ei ollut muita ongelmia paitsi silmien asettelu, koska juotepalat sulaessaan saivat silmät liukumaan ympäriinsä. Korjasin ongelman lämmittämällä koko hahmon uusiksi, jolloinka silmät olivat taas liikuteltavissa.

Silmät karkuteillä.

Saatuani silmät ja mahan paikoilleen, laitoin hahmolle vielä nenän. Lenkit korvien päihin niin juotokset olivatkin siinä. Seuraavaksi pintojen käsittelyyn.
 Kaiversin hahmon mahaan kolme pientä nuolta, kuten sillä elokuvassakin on. Nämä olivat sitten elämäni ensimmäiset kaiverrukset. jännitin kaivertamista paljon, mutta olin kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Seuraavaksi tummensin koko hahmon Blitzillä. Sitten kiillotin hahmon silmät, mahan ja nenän. Pujotin vielä hahmon korvistaan kiinni ketjuun. Hymyilin.
Valmista tuli.

Valmis tuote.

Kaverini oli erittäin tyytyväinen koruun. Sain vielä kuulla joulun jälkeen että Lahja oli suuri menestys! Seuraavaksi tähän sarjaan tulee korvakorut, mutta niistä kerron myöhemmin.